En saa pidettyä unirytmiä, kun aika menee niin nopeasti

Kaikenlaista keskustelua muista kuin mielenterveysaiheista

Valvoja: Reinikainen

En saa pidettyä unirytmiä, kun aika menee niin nopeasti

ViestiKirjoittaja Julia » 01 Tammi 2013, 10:35

Tämä on ollut mulle ongelma jo pitkään että aika menee todella nopeaa, niin on ollut jo varmaan kymmenen vuotta, mutta vuosi vuodelta se menee vaan nopeammin ja nopeammin. Muille tätä on turha yrittää selittää, koska jos vaan mainitsee että aika kuluu mulle tosi nopeaa, niin saa toteamuksen että "niinhän se aika menee" Kukaan ei vaan tajua miten nopeaa se mulle kuluu, tosin kovin monelle en oo yrittänyt edes selittää, mitä nyt vaan mainitsen aina että aikaa menee niin nopeasti (kun ihmiset ihmettelee että miksi en oo känyt pitkään aikaa kylässä jne.).

Tuosta ajan kulumisen nopeudesta on nyt seurannut mm. se että en saa pidettyä mitään unirytmiä millään. Sitäkään muut ei yhtään tajua. Muille ihmisille joku pari tuntiakin on tosi pitkä aika ja on suuri ero sillä että meneekö nukkumaan klo 22 vai kello 01 (joka on heille jo tosi myöhään) Mutta mulle tuollainen kolme tuntia ei ole hetki eikä mikään, eikä pidempikään aika oo mitään. Menen usein nukkumaan vasta aamulla, koska aika vaan menee niin nopeaa, että yhtäkkiä on jo aamu vaikka piti mennä nukkumaan klo 00 tai jotain. Mulle joku 9 tuntiakin on vaan pikku hetki. Tuosta jos selitän jollekin niin ne on tosi ihmeissään, mutta ei silti ymmärrä tätä.

Sekin on tosi outoa että vaikka olisin kuinka väsynyt, niin jaksan kyllä valvoa vaikka kuinka pitkään, vahingossa siihen aamuun, mutta sitten taas kun nukun niin en jaksaisi millään herätä, voin vaan nukkua koko päivän. Aiempina vuosina mulla yks fyysinen sairaus herätteli jatkuvasti, mutta nyt kesällä sain siihen toimivan lääkityksen, niin syksyllä oon helposti pystynyt nukkumaan pitkän aika putkeen. Ja mitä kauemmin nukun niin sitä enemmän haluan nukkua. 12 tuntia menee helposti. Mutta oon myös valvonut vuoden aikana kaksi vuorokautta putkeen jo kymmeniä kertoja korjatakseni unirytmiä, ja lukuisia kertoja ihan vahingossakin, kun en oo vaan saanut unta sen fyysisen sairauden takia tai sitten jos oon hermoillut jotain ja oon joutunut univelkakierteeseen. Oon myös tosi herkkä menettämään kokonaan unet hermoilun takia ja hermoiluksi riittää pienikin juttu.

Jossain vaiheessa mulla olikin hyvä rytmi ja heräsin seitsemältä aamulla. Se oli vaan tosi vaikeaa pitää, koska koko päivän mun vaan piti tarkkailla kelloa että ehdin varmasti nukkumaan kymmeneltä illalla eikä se nukkumaan meneminen venähdä. Kun päivä vaan menee huomaamatta. Tuolloin ei voinut tehdä oikein mitään rennosti, kun jos tekee jotain niin silloin etenkin aika vaan häviää. Vaikka vaan askartelis kotona, niin hups yhtäkkiä onkin jo aamu. Eli koko päivä piti henkisesti valmistautua siihen että ehtii kymmeneltä nukkumaan. Järjetöntä! Rytmi on ollut tuon lisäksi kaikkea mahdollista mitä se vaan voi olla. Toisinsanoen mulla ei varmaan oo edes mitään rytmiä, en vaan pysy yhtään ajan perässä kun se kiitää vaan eteenpäin. Oon ihan varma että tämä on joku psyykkinen ongelma, mutta ei kukaan vaan ymmärrä sitä eikä osaa sanoa että mistä se johtuu.

Yksi juttu mistä tuon ajan kulumisen erilaisuuden huomaa myös on se että mä en pysty ylläpitämään mitään päivärytmiä muutenkaan niin kuin muut, koska aika ei vaan riitä siihen. Muilla on päivässään tietyt rutiinit työn lisäksi ja sellaisinakin päivinä jolloin ei ole töitä: muut syö aamupalaa ja lukee aamulla lehden ja laittaa päivän aikana ties kuinka monet ruoat ja pitää kahvitaukoja ja käy lenkillä ja katsoo tietyt ohjelmat jne. Multa tuo ei onnistu koska aika ei riitä sellaiseen kun päivä on vaan niin lyhyt. Opiskellessakin aamupala jäi usein syömättä tai sitten söin vaan ohimennen jotain pientä ja koskaan ei ollut mitään ruoka-aikoja, söin jotain kun oli nälkä ja monesti ruoka jäi laittamatta kun oli jo liian myöhä ja ikinä en mitään tv-ohjelmia saanut seurattua kun aina niiden ajankohta meni vahingossa ohi ja usein syömisten välillä oli joku 9 tuntia tai jopa 12 tuntiakin aikaa, kun aika meni vaan niin nopeasti ettei huomannut että pitäis syödäkin jne.

Mä niin haluaisin tietää että mistä tämä johtuu ja miten voi palata takaisin kokemaan aikaa niin kuin muut kokee ja miten itse nuorempana koki.

.......Valvompa tässä taas huviksi kahta vuorokautta putkeen….
Kaikki järjestyy aina lopulta hyvin huonosti
Julia
Peruskäyttäjä
 
Viestit: 67
Liittynyt: 29 Kesä 2011, 17:34

Re: En saa pidettyä unirytmiä, kun aika menee niin nopeasti

ViestiKirjoittaja jadie » 01 Tammi 2013, 12:07

ootko paljon koneella? netissä aika voi kulua nopeammin kuin jos tekisi jotain muuta. Mulla onmyös tuollaista ajan liiannopeaa kulumista, ja vaikeuksia palauttaa mieleen mitä oon tehnyt sen ajan. Mulla tuo ajan vääristymät liittyvät dissosiaatiohäiriöön, eli koska tietoisuudentilat vaihetelevat niin käsitys ajankulusta on katkonainen ja siitä syntyy tuntemus että aika kuluisi kovin nopeasti. Pystytkö muistamaan selkeästi ja dynaamisesti menneisyytesi ja onko minäkäsityksesi vakaa? Mulla on myös ongelmia ylipäätään ajan, menneisyyden erityisesti ja suuntien hahmottamisessa ja muistamisessa, eikä tämä ole kognitiivinen vika vaan psyykkinen ja liittyy tähän dissosiaatiohäiriöön.
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Joh. 3:16
jadie
Peruskäyttäjä
 
Viestit: 1944
Liittynyt: 15 Tammi 2012, 20:45

Re: En saa pidettyä unirytmiä, kun aika menee niin nopeasti

ViestiKirjoittaja murunen » 01 Tammi 2013, 16:17

Samaistun tähän täysin. Eilenkin menin nukkumaan 04, mutta nukahdin vasta 06, kun olin tunti aiemmin ottanut tenoxin ja oxaminin. Yleensäkin iltaisin joudun vahtimaan kelloa, että menisin ennen 02 nukkumaan jotta ehtisin edes vähän nukkua ennen töihin lähtöä.

Samoin joudun vahtimaan kelloa, että muistaisin ruokkia lapset. Muuten vain ajelehdin tai leijun aika-avaruudessa huomaamatta ajankulua lainkaan. Joskus olen kuullut flow-tilasta. Se kuulostaa tutulta, mutta ei kai siinä kuuluisi ihan koko aikaa olla?
Avatar
murunen
Peruskäyttäjä
 
Viestit: 771
Liittynyt: 20 Touko 2011, 17:31

Re: En saa pidettyä unirytmiä, kun aika menee niin nopeasti

ViestiKirjoittaja jadie » 01 Tammi 2013, 16:22

murunen kirjoitti:Samaistun tähän täysin. Eilenkin menin nukkumaan 04, mutta nukahdin vasta 06, kun olin tunti aiemmin ottanut tenoxin ja oxaminin. Yleensäkin iltaisin joudun vahtimaan kelloa, että menisin ennen 02 nukkumaan jotta ehtisin edes vähän nukkua ennen töihin lähtöä.

Samoin joudun vahtimaan kelloa, että muistaisin ruokkia lapset. Muuten vain ajelehdin tai leijun aika-avaruudessa huomaamatta ajankulua lainkaan. Joskus olen kuullut flow-tilasta. Se kuulostaa tutulta, mutta ei kai siinä kuuluisi ihan koko aikaa olla?


tää kuulostais enemmän dissosiatiiviselta tilalta kuin flow tilalta
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Joh. 3:16
jadie
Peruskäyttäjä
 
Viestit: 1944
Liittynyt: 15 Tammi 2012, 20:45

Re: En saa pidettyä unirytmiä, kun aika menee niin nopeasti

ViestiKirjoittaja Diamantino » 01 Tammi 2013, 16:49

Kokemukset ajankulun muutoksesta liittyy moniin psykoottisiin tiloihin, samoin vuorokausien peräjälkeen valvominen mikä ei ainakaan paranna tilannetta. Onko sinulla mitään hoitokontaktia jossa voisit jutella asiasta? Olennaista lienee se, onko kuvailemasi tuntemus hiipinyt kokemusmaailmaasi hiljattain vai oletko aina kokenut ajan poikkeavasti?
Diamantino
Peruskäyttäjä
 
Viestit: 74
Liittynyt: 25 Kesä 2011, 19:23

Re: En saa pidettyä unirytmiä, kun aika menee niin nopeasti

ViestiKirjoittaja pacem » 01 Tammi 2013, 19:58

Yleensä näitä ongelmia on kun ei ole kovin säännöllisiä menoja minnekään.
pacem
Peruskäyttäjä
 
Viestit: 285
Liittynyt: 03 Heinä 2011, 07:06

Re: En saa pidettyä unirytmiä, kun aika menee niin nopeasti

ViestiKirjoittaja Julia » 01 Tammi 2013, 21:51

Oon mä paljon koneella kyllä, en kyllä aina netissä, mutta minusta tuntuu että aika kuuluu vielä nopeammin jos tekee jotain muuta. Tai jos esim. askartelee tai alkaa vaikka siivota, niin tuntuu että silloin hallitsee vielä huonommin aikaa, kun koneella tulee kuitenkin katseltua kelloa koko ajan kun se näkyy jatkuvasti (yleensä oon kuitenkin aina keskustelupalstoilla tai luen jotain artikkeleita tai uutisia, en pelaa tai katso videoita). Jotenkin jonkun muun tekeminen, kuin koneella olo, on liian iso projekti jotta yksi päivä riittäisi siihen (tai no kyllä se johonkin siivoamiseen tai leipomiseen riittää, mutta ei mihinkään muuhun :D Ja koneella roikkuminen tuntuu olevan sellaista jonka voi lopettaa nopeiten. En osaa selittää)

Kyllä mä suht selkeästi kai muistan lähimenneisyyden, tai no sillain ei muista että mitä teki tarkalleen mikin päivä (syytän siitä huonoa muistia), mutta sitten hieman kaukaisemmat asiat on aika huonosti muistissa, esim. lapsuus ja nuoruuskin osin. Tai tuntuu että muut muistaa paremmin omansa. (oon siitäkin tosin syyttänyt vain huonoa muistia) Tuota minäkäsitystä on vaikea arvioida, koska mulla on aika huono itsetunto enkä oikein osaa eritellä kumpi kuuluu kumpaankin, välillä koen olevani tosi luuseri ja välillä ihan ok ihminen. Esim. sosiaalisissa tilanteissakin hyvinä hetkinä ajattelen että oon huumorintajuinen ja kiva, ja sitten huonoina hetkinä ajattelen että oon idiootti ja ihmiset juttelee mulle vaan säälistä. Luulis että se ois masennukselle tyypillistä

Minusta tämän unirtymin kanssa ois vielä normaalia jos menis tyyliin joskus kolmen-neljän aikaan nukkumaan, kuten yleensä ihmiset joilla ei ole säännöllisiä menoja, mutta mä pyöritän tätä vuorokausirytmiä ympäri kellon koko ajan eikä se oo aina kuin hetken oikeassa, kun en saa pidettyä sitä siinä ku se on oikeassa. Se ei oo yhtään tavallista. Sitten minusta vielä monesti tuntuu ettei minkään tekemiseen voi ryhtyä kun siinä menee sitten vahingossa taas aamuun ja rytmi on entistä enemmän pielessä

Ja kahta vuorokautta peräjälkeen valvon monesti ihan tarkoituksella, en siis siksi että se ois kivaa, vaan siksi että unirtymi korjaantuis. Tai no eihän siinä usein tuu valvottua kuin reilu vuorokausi, eikä kahta jos tarkalleen ajattelee. Ajattelen välillä etten voi nukkua päivällä tai jotain, vaikka nukuttaakin älyttömästi. Tuo hermoileminen tai muusta syystä huonosti nukkuminen ja univelkakierre on sitten vähän toinen juttu. En voi sillekää oikein mitään kun oon niin kova hermoilemaan asioita ja sitten jos on joku tärkeä meno niin on vaan pakko valvoa se kaksi päivää putkeen, kun ei voi nukkumaankaan mennä enää sen jälkeen kun on todennut ettei saanut unta. Just jotkut menot esim. hermostuttaa mua ja sen takia onnistun aina valvomaan. Esim. se on varmaa että jos pitä vaikka aamulla nousta junaan niin mä en nuku yhtään, kun oon varma että jos nukahdan niin en ehdi siihen junaan. Sitten stressaan sitäkin etukäteen että jos en nukahda, niin miten jaksan koko päivän sitten. Ja kylässä en saa nukuttua koskaan.

Tuosta tulikin mieleeni että tähän samaan kuuluu varmaan sekin että on tosi vaikea ehtiä ajoissa mihinkään, tai ehtiäkäseen joutuu hermoileemaan etukäteen kauheasti jo päivää ennen, ja katsomaan kelloa ihan koko ajan, ja sitten onkin liian aikaisin paikalla. Mutta jos ottaa normaalin rennosti, niin on aina myöhässä, kun aika vaan katoaa aina johonkin ja kello on yhtäkkiä vaikka mitä.

Psykoottisessa tilassa en usko olevani koska oon pakko-oireinen, joten mun on normaalia ihmistä epätodennäköisempää joutua sellaiseen tilaan, koska pakko oireisilla on kuulemma niin kehittynyt psyykkinen rakenne ja vahva estoisuus (jonkun eräässä lehdessä haastatellun psykiatrin mukaan) Ja olisin ollut sitten siinä psykoottisessa tilassa aika kauan, kun tämä on jatkunut niin pitkään, tosin pahenee vaan vanhemuuten. Yläasteella ( seiskalla) kait tämä ajan kulun nopeutuminen alkoi pikkuhiljaa, ja siitä se on vaan nopeutunut ja nopeutunut ja alkaa olla jo ihan mahdotonta. Esim. mun mummolle joka on jo yli 90 aika tuntuu kuluvan paljon hitaammin, joten ei oo mikään ikäkysymyskään, vaikka onkin normaalia että aika kuluu nopeammin vanhetessa, mulla sen nopeutuminen on vaan mennyt jotenkin ihan yli.

Ja on mulla tavallaan hoitokontakti kun käyn terapiassa, mutta se terapeutti on vaan psykiatrinen sairaanhoitaja eikä se tiedä mitään tällaisista jutuista. Oon mä selittänyt sille tuosta ajan kulusta monet kerrat, muttei se kommentoi siihen mitään tai ainakaan mitään järkevää. Hämmästelee aina vaan miten voin valvoa vahingossa aamuun, ja ihmettelee miksi oon myöhässä, ja luulee ettei mua oo vaan huvittanut tulla paikalle. Ja kannustaa tietty valvomaan iltaan asti, jos oon jättänyt taas yön nukkumatta, jotta rytmi korjaantuis. Mutta ei se auta, kun se rytmi menee aina pieleen taas. (Kyllähän tuota valvomista tuli kokeiltua jo teininä, kun joskus kesällä saatoin olla hereillä vielä kuudelta aamulla, niin isä totesi siihen ettei siihen aikaan enää mennä nukkumaan kun silloin noustaan ylös ja illalla mennään nukkumaan, niin valvoin sitten iltaan asti.) Mutta siis muutenkin tuon terapeutin tuntuu olevan tosi vaikeaa ymmärtää mua, eikä siltä ikinä mitään diagnoosivihjeitä kyllä sais, joten siksi mun pitää etsiä näitä vastauksia netistä että parantuisin, kun en mä siitä terapiasta saa yhtään mitään irti.

Plaah, tuntuu että tästä tekstistä tuli ihan sekava. En muuten tänään valvonutkaan kahta vuorokautta putkeen, iltapäivällä en jaksanut enää valvoa ja nukuin sitten useamman tunnin.

Joo, mutta pitää varmaan perehtyä paremmin tuohon dissosiaatiohäiriöön ja pohtia voisko mulla olla sitä. Terapeutilta on varmaan turha kysyä mielipidettä, tai yrittää jutella aiheesta, kun se tuskin tietää mikä tuo dissosiaatiohäiriö on edes, kun ei se tiennyt mitä emetofobiakaan tarkoittaa. Tai ainakin pitää ensin selvittää se itse ja yrittää selittää terapeutille että mistä siinä on kyse. Tosin eipä sekään paljon auta, kun ei se sitten osaa sanoa siihen mua enempää, kun ei tiedä enempää. Sama juttu tuon emetofobian kanssakin.
Kaikki järjestyy aina lopulta hyvin huonosti
Julia
Peruskäyttäjä
 
Viestit: 67
Liittynyt: 29 Kesä 2011, 17:34

Re: En saa pidettyä unirytmiä, kun aika menee niin nopeasti

ViestiKirjoittaja jadie » 01 Tammi 2013, 22:01

kannattaa varata aika psykiatrille ja kysyä voitaisko sulta tutkiadissosiaatiohäiriöt, tosin suomessa aika huonosti niitä diagnosoidaan yleisesti.
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Joh. 3:16
jadie
Peruskäyttäjä
 
Viestit: 1944
Liittynyt: 15 Tammi 2012, 20:45

Re: En saa pidettyä unirytmiä, kun aika menee niin nopeasti

ViestiKirjoittaja Julia » 01 Tammi 2013, 22:56

Katsoin noita DSM-IV-luokituksia dissosiaatiohäiriöille ja ei niistä ainakaan mikään heti kolahda. Tai ainakaan mua ei vaivaa itsestään iraallaan olemisen tunne, eli ei voi olla mikään depersonalisaatiohöiriö. No sivupersoonia mulla ei ainakaan oo eli ei oo mitään dissosiatiivista identiteettihäiriötä. En myöskään omaksu itselleni uutta identitettiä, tai indentitteettitaju ei mitenkään hämmärry, eli ei voi olla kyse tuosta dissosiatiivisesta pakkovaelluksesta. Paitsi jos identiteettitajun hämärtymiseksi lasketaan se että kokee väillä olevansa hauska ja mukava ja välillä tyhmä luuseri. Ja tietty myös ihmisten ilmoilla yritän olla hauska ettei jää masennuksesta kiinni, tai no kyllä muutenkin ihmisten seurassa naurattaa enemmän, kuka yksikseen nauraa. Nauran myös jos oon hermostunut, joten se on ehkä sekopäistä, se ei oo kyllä inakana tarkoituksellista. Haluaisin olla kiva ihminen. En sitten tiedä tuosta diagnoosista. Tuo se vois sitten ehkä olla jos joku, mutta miten se ajan kulun kokeminen liittyy siihen. Sitten ei oikein tuo dissosiatiivinen amnesiakaan kuulosta minulta, kun siinä pitäis unohtaa tärkeä henkilökohtainen informaatio siinä määrin ettei sitä voi selittää tavallisella unohtelulla. Kyllä mun unohtelut kai tavallisella unohtelulla selittyy. Sellaisen tosi huonomuistisen unohtelulla. Ei muutkaan muista aina minä päivänä ne tekikään mitä, eikä lapsuusjuttuja. Jäljelle jää sitten vielä vain tarkemmin määrittelemätön dissosiaatiohäiriö, mutta jos lukee noita kuvauksia mitä siihen ryhmään kuuluu niin mikään niistäkään ei tunnu tutulta. Hurmostilat, ei. Ganserin oireyhtymä, ei (:D en muuten eds tiennyt että sekin voi olla sairaus jos joku jäljittelee psykoottisia oireita) Psyykkisperäinen kooma… mikä se on? No kuulostaa kuitenkin ihan koomalta. jossa ollaan psyykkisistä syistä eli ei. Tässä mun pikainen itsediagnoosini

Plaah…Onkohan olemassa mitään häiriötä, jossa iän myötä tapahtuva ajankulun kokemisen nopeutuminen vain etenee tavanomaista nopeammin ja mulla se etenee poikkeuksellisen nopeasti. (koen varmaan ajan jo niin niin kuin joku useampi sata vuotta vanha kokisi jos eläisi :D Tai en tiedä kun ei sellaista ihmistä koskaan ole ollut kertomassa miten aika kuluu, mutta voisin kuvitella niin)
Kaikki järjestyy aina lopulta hyvin huonosti
Julia
Peruskäyttäjä
 
Viestit: 67
Liittynyt: 29 Kesä 2011, 17:34

Re: En saa pidettyä unirytmiä, kun aika menee niin nopeasti

ViestiKirjoittaja jadie » 01 Tammi 2013, 23:03

no jos sulta puuttuu derealisaatio ja depersonalisaatio-oireet kokonaan niin tuskin on diss.häiriöö sitten,tosin mäkään en sovi tän vanhan luokituksen mukaan mihinkään noista diss.häiriöluokista vaikka mulla sellainen kuitenkin on.
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Joh. 3:16
jadie
Peruskäyttäjä
 
Viestit: 1944
Liittynyt: 15 Tammi 2012, 20:45

Re: En saa pidettyä unirytmiä, kun aika menee niin nopeasti

ViestiKirjoittaja Diamantino » 01 Tammi 2013, 23:13

Pakko-oireisissa häiriöissä myös psykoottiset läpilyönnit ovat hyvinkin mahdollisia, ei sillä, että sinulla silti sellaisia olisi. Joka tapauksessa suosittelisin puhumaan lääkärillesi, onhan joku lääkäri terapiasikin takana. Kannattaisi varmaan myös pohtia terapiasuhteen mielekkyyttä ja hoitovastetta? Ehkäpä jokin muu hoitomuoto olisi tilanteessasi paikallaan?
Diamantino
Peruskäyttäjä
 
Viestit: 74
Liittynyt: 25 Kesä 2011, 19:23

Re: En saa pidettyä unirytmiä, kun aika menee niin nopeasti

ViestiKirjoittaja Kuutar » 02 Tammi 2013, 01:56

.
Viimeksi muokannut Kuutar päivämäärä 08 Tammi 2013, 00:29, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Kuutar
Peruskäyttäjä
 
Viestit: 370
Liittynyt: 26 Kesä 2011, 17:03

Re: En saa pidettyä unirytmiä, kun aika menee niin nopeasti

ViestiKirjoittaja Julia » 02 Tammi 2013, 03:33

Mä oon kyllä synnynnäisesti iltavirkku että voi sitäkin syyttää. Tosin nuo aamulähdötkään ei auta, silti saattaa tulla valvottua vahingossa aamuun eikä ehdi nukkua kun tunnin tai pari.

Joku tuollainen tarkkaavaisuus/ hahmotushäiriö voisikin ehkä olla mahdollinen sillä mulla on monia siihen sopivia juttuja, mutta toisaalta taas ei.

Tarkkaavaisuushäiriöön sopivia juttuja on se että mulla on esim. vaikeuksia seurata ihmisten keskusteluja ryhmässä, vaikka kuinka toistelen itselleni että pitää keskittyä, niin jossain vaiheessa oon aina vaipunut omiin ajatuksiini. Sama luennoilla. Tuo on tosin pahentunut mun mielestä vanhempana ja luulin että se johtuu masennuksesta, lapsena tuo sujui paremmin, ainakin sellaisten arkisten keskustelujen kuunteleminen, nyt se ei onnistu oikein. Pitkien tekstien lukemisen kanssa käy myös samoin. Se ongelma oli jo lapsena tylsien tekstien kanssa, mutta sekin on pahentunut masennuksen myötä ja koskee nykyään melkein kaikkea lukemista. Ja tuo ettei osaa hahmottaa kokonaisuuksia kuulostaa myös tutulta jollain tavalla, esim. mulle on aina ollut vaikea hahmottaa jo koulussakin kokonaiskuvaa eri asioista, kuten historiasta. Just tuo kokonaiskuvan hahmottaminen kun ois tärkeää että pystyis liittämään uuden tiedon siihen ja muistamaan paremmin, mutta se ei minulta onnistu. Tuntuu että nyt aikuisena tuo kokonaisuuksien hahmottamisongelma on siirtynyt visuaaliselle puolellekin. Lapsena olin esim. tosi hyvä piirtämään, mutta enää en osaa, en osaa katsoa kokonaisuutta sinäkään vaan yksityiskohtia. Yhden piirustuskurssin opettajakin sanoi aikuisena tuosta. Ja minä en uskalla esim. ajaa autolla kun tuntuu ettei mun havainnointikyky riitä niin laajalle, vaan pelkään että ajan jonkun päälle tai kolarin tai jotain, oon jotenkin niin putkinäköinen ja vaivun aina omiin ajatuksiini vaikka pinnistelen keskittymisen kanssa. Enkä tosiaan huomaa asioita ympärillä, en välttämättä huomaa että joku läheinen on leikannut hiukset, en välttämättä huomaa jos tuttuun ympäristöön on tullut jotain uutta (kerran esim. vanhemmat oli ostaneet yhden suuren sisustusjutun enkä huomannut sitä vaikka kävelin sen ohi monta kertaa), en tunnista tuttuja kadulla vaikka kuulemma tuijotan niitä. Ja tuo reittien oppimisen vaikeuskin on jotenkin tuttua, vaikka olisin lenkkeillyt samaa reittiä kymmeniä kertoja puistojen läpi, niin jos päätänkin lenkkeillä sen toisinpäin, niin en osaakaan sitä reittiä. Sitten paikoissa jossa on paljon samannnäköisiä taloja menen sekaisin ja en muista mistä piti kääntyä vaikka olisin kulkenut sen alueen läpi lukuisia kertoja aiemmin. Sitten jos esim. tulen johonkin kerrostaloasuntoon niin en osaa sanoa yhtää että missäpäin ulkona on mitäkin, kun mulla menee suuntavaisto sekaisin rappusissa. Siis vaikka olisin käynyt siellä useammankin kerran niin pitää katsoa ikkunasta että tajuaa millä puolen taloa sijaitsee mikin. Vuosikaudet omassa asuintalossakin luulin että kellarikomeroiden pikkuikkunat on toiselle puolelle taloa kuin ne oikeasti oli, kun en ollut katsonut niistä ikkunoista ulos enkä pahemmin ajatellut asiaa :D Ja tuollaiset tekniset jutut on kans vaikeita ymmärtää mulle, tai kun ymmärrän ne niin unohdan ne tosi nopeasti. En oo vaan koskaan tajunnut että tuo ajan kuluminenkin liittyy näiden kanssa yhteen.

Tosin on tuossa kuvauksessa sellaistakin joka ei sovi, esim. tuon mukaan vois olla vaikeutta meilikuvituksellisissa tehtävissä, mutta mulla sen sijaan on tosi hyvä mielikuvitus (oon saanut siitä tosi paljon palautetta niin monessa yhteydessä) Tosin eihän tuossa sanota että ois pakko olla. Sitten en tiedä että onko mulla mitään varsinaisia vaikeuksia matikan kanssa niin kuin pitäis olla, kun se on tuon kuvauksen mukaan hyvin todennäköistä. Olin peruskoulussa ihan suht koht hyvä matikassa kait, kun yläasteella opettajakin suositteli ottamaan pitkän matikan lukiossa. Lukion alussakin olin ihan hyvä siinä pitkässä matikassa, mutta sitten alkoi kyllä alamäki. Kursseista tuli numeroita 6-9 väliltä. En muista enää että oliko geometria vaikeaa, saattoi olla, sen muistan että todennäköisyyslaskenta ja talousmatikka oli helpointa. Kaikkien kurssien keskiarvo oli lopulta vähän päälle 7, eli huono, muttei ehkä kuitenkaan ehkä niin huono että vois sanoa olevan vaikeuksia kun kyse oli kuitenkin pitkästä matikasta, ja varsinkin kun tiedän että paljon enemmän ois voinut yrittää, ei ollut vaan energiaa oikein opiskeluun kun oli silloin jo jotain masennusta ja pakko-oireita etenkin tosi paljon ja ne söikin lähes kaiken ajan aina (tosin enää mulla ei oo samanlaisia oireita, joten niitäkään ei voi nyt syyttää nykyisestä ajankulusta). Tosin mulle tuli kyllä helposti sellaisia tyhmiä merkkivirheitä matikassa että en tiedä sitten sitä, matikan numero oli kyllä huonoimpia numeroita lukiotodistuksessa. Sitten tuossa oli että hahmotushäiriö voi haitata sosiaalisten viestien tulkintaa, mutta oon kuitenkin hyvä tulkitsemaan ihmisiä joten sekään ei sovi. Sitten toisaalta mä oon kuitenkin tosi hyvä sommittelemaan ja mulla on aika hyvä värisilmä, en tiedä voiko hahmotushäiriöisellä olla. En sitten tiedä että voisko tuollainen hahmotushäiriö ilmetä niin että toisaalla on suuria puutteita ja toisaalla on sitten jopa keskivertoa parempi.

Mutta vois olettaa että ainakin tuo tarkkaavaisuushäiriö olis, sitä on jo velikin kerran mulle itseasiassa ehdottanut. Tosin sille ei sitten varmaan voi tehdä mitään että eipä paljon auta tietää :(
Kaikki järjestyy aina lopulta hyvin huonosti
Julia
Peruskäyttäjä
 
Viestit: 67
Liittynyt: 29 Kesä 2011, 17:34

Re: En saa pidettyä unirytmiä, kun aika menee niin nopeasti

ViestiKirjoittaja valkosiipi » 02 Tammi 2013, 08:22

Kuulostaa tutulta tuo ajan nopeasti meneminen. Minäkin pysyisin kevyesti haahuilemaan päivät ja yöt niin, että aika juoksee, vuorokausirytmi on sekaisin, mutta käteen jää vain tönkkö olo ja nippu tekemättömiä töitä.

Voihan sitä aina uskotella, että haahuilulle ei voi mitään. Niin minäkin aikani tein. Kunnes alkoi ottaa päähän liikaa.

Haahuilu loppui, kun laitoin kellon soittamaan illalla klo 24, jotta selviäsin ajoissa nukkumaan. Aamulla kello soi klo 8-9. Silloin heräsin, väsytti tai ei. Olin edellisenä päivänä listannut paperille päivän pakolliset työt ja työt, jotka olin päättänyt sinä päivänä tehdä. Päivän aikan tein työt, söin, kävin lenkillä, käytin aikaa harrastukseeni... Lopun aikaa sitten haahuilin enemmän tai vähemmän todellisuudesta irrallaan hyvällä omallatunnolla.

Nykyään en enää tarvitse kelloja tai työlistoja. Kellot ja työlistat oli käytössä silloin kun olin masentuneempi ja oma-aloitteettomampi kuin nyt.

Syiden etsimisen sijaan joskus voi olla hyödyllisempää ihan vain toimia. Syiden pähkäily yksin tai toisten kanssa on yleensä melkoisen helppoa verrattuna siihen, että yrittäisi ihan oikeasti saada aikaan muutosta omassa käyttäytymisessä.

Terapiassa taas kannattaisi tosissaan miettiä syitä. Terapia ei ole helppoa, koska siellä syitä ei voi miettiä omaehtoisesti keittiöpsykologian avulla. Helpoin tapa on lähteä terapiasta henkisesti pakoon ja puhua terapeutille vain niitä näitä.
valkosiipi
Peruskäyttäjä
 
Viestit: 322
Liittynyt: 14 Kesä 2011, 00:41

Re: En saa pidettyä unirytmiä, kun aika menee niin nopeasti

ViestiKirjoittaja jadie » 02 Tammi 2013, 11:22

Tuohon hahmottamishäiriöön. Mulla siis on jokainen kys. häiriön oire, mutta neurologisissa testeissä paljastui syyksi tosiaan psyykkinen häiriö, disso, joka aiheuttaa samanlaiset ongelmat ilman varsinaista neurologista tai neuropsykologista vikaa.
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Joh. 3:16
jadie
Peruskäyttäjä
 
Viestit: 1944
Liittynyt: 15 Tammi 2012, 20:45

Re: En saa pidettyä unirytmiä, kun aika menee niin nopeasti

ViestiKirjoittaja ani » 02 Tammi 2013, 17:37

Luin Julia nämä sun jutut. Kuulostaa aika tutulta, vaikka itse en ajattele niin, että aikani kulkisi jotenkin nopeammin. Mulla on itsellä aina ollut enemmän tai vähemmän ongelmia ajan ja erilaisten aikataulujen noudattamisen kanssa. Omissa ajoissa leijuilu ja ruokailujen, nukkumisten ja muiden normaali toimien ajoittainen unohtelu. Mut piti raiteilla äiti ja sitten puoliso. Omaa keskittymistä on myös todella paljon välillä häirinnyt/ahdistanut, jos on pakko muistaa jotain menoja tai asioita mitä tehdä, elää jonkun aikataulun mukaan.

Mulla ei ole enään mitään kaitsijaa, joten komppaisin noita valkosiiven neuvoja. Pistän listalle ylös tärkeät/toimitettavat päivän asiat. Sitten laitan paljon itselleni herätyksiä/hälytyksiä kännykkään. Jos esim. päivällä pitää olla jossain kello kolme, mulla soi kännykkä siihen aikaan, kun pitää lähteä kotoa niin ei tarvitse kytätä kelloa eikä unohdella mitään. Yrittänyt keksiä kaikenlaisia apuja itselle. Se nyt on taas ihan sama monelta sitä ruokaa syö, kunhan muistaa jossain vaiheessa. :)

En usko, että tämä omalla kohdalla johtuu psyykkisista ongelmista vaan jostain muusta.Mutta tietysti, jos sulla tämä ongelma on tullut vasta myöhemmin. Lapsena/nuorenakin mulla näitä aikaongelmia oli, mutta se oli vähän eri asia, kun vaan käskettiin mitä milloinkin piti tehdä ja sitten purinalla vaan meni sinne minne kuului. Kannattaisiko kysyä joltain muultakin kuin psyk.hoitajalta, jos kyseessä onkin hahmotushäiriö tai joku muu juttu.

Ja ei kannata ylivalvoa, että saisi unirytmin muuttumaan, jos se ei vaan toimi. Pitää pakottaa itsensä kiltisti nukkumaan.
ani
 

Re: En saa pidettyä unirytmiä, kun aika menee niin nopeasti

ViestiKirjoittaja Julia » 02 Tammi 2013, 23:32

valkosiipi kirjoitti:Terapia ei ole helppoa, koska siellä syitä ei voi miettiä omaehtoisesti keittiöpsykologian avulla.


Aijaa, mä oon tuosta ihan toista mieltä. Ei mun pohdiskelu terapiassa eroa mitenkään pohdiskelusta kotona, samaa keittiöpsykologiaa käytän siellä kun en oo opiskellut psykologiaa enkä siitä juuri mitään tiedä, eikä terapeuttikaan näytä psykologiasta oikein mitään tietävän. Ihan samanlaisia ne sen harvoin sanomat ajatukset on kuin kenen tahansa kaduntallaajan, eli ihan pihalla kaikesta. Sen terapeutin on jotenkin tosi vaikeaa ymmärtää mua, tai se ymmärtää vain mun vitsejä. Eli meidän kemiat ei oikein toimi. Harvoin oon kohdannut ihmisiä joiden ois yhtä vaikea ymmärtää mua kuin tuon terapeutin on, pikkujuttujen selittämiseenkin menee tajuttomasti aikaa kun ei se vaan ymmärrä oikealla tavalla. Ja sitten se vielä unohtaa heti kun sille on jonkun asian saanut selitettyä….niin turhauttavaa. Mulla on yks kaveri jonka kanssa on ollut myös samanlaista , ja en jaksa pitää siihen enää ollenkaan yhteyttä, kun ei kiinnosta jutella sen kanssa kun se ymmärtää kaiken aina väärin, ja kaikkea saa selittää sille tosi pitkään että se tajuaa asian oikein. Tuollainen on oikeasti tosi uuvuttavaa. Terapeutti väitti että kyllä sitä ajan kanssa oppii ymmärtämään, mutta sitä ei oo tapahtunut, vaikka tuet terapiaan loppuu jo maaliskuussa. Se on kyllä ihan uskomatonta miten tuo kommunikonti voi olla eri ihmisten kanssa niin erilaista, mun paras ystävä taas ymmärtää ihan muutamasta sanasta mitä tarkoitan. Olennaisin terapeutin idea kaikkeen on se, että se yrittää syyttää aina kaikesta taukoja, oli ne sitten kaukana tulevia tai jo menneitä, vaikka mua tauot ei häiritse yhtään, nytkin on ollut kiva kun ei tarvitse sinne lähteä. Ja omat asiat oon pohtinut läpi kaikilta kannoilta jo kauan ennen terapiaa, oon aina ollut tosi kova pohtimaan asioita, joten ei se terapia oikein mitään anna, kun se ei anna mitään uutta tietoa ja vihjettä, pitää sillä samalla tiedolla käydä läpi niitä asioita, jotka on jo käynyt sillä tiedolla läpi ajat sitten. (Kyllä mä mun lukion aikaisen ja jälkeisen masennuksen aikoinana selätinkin sillä että mietin itse yksin asioita, en käynyt siis silloin missään hoidossa enkä syönyt lääkkeitä, mutta se ei enää riitä se itsenäinen pohtiminen.) Siksi mä etsin täältä jotain uutta ideaa, kun te varmaan tiedätte aika paljon mielen ongelmista.

Niin ja nuo tehtävälistat mulla on ollut käytössä vuosikaudet, en mä muuten muistais yhtään mitä piti tehdä mihinkin mennessä. Tosin ei mun päivään mahdu kovinkaan paljon ohjelmaa niin kuin ennen, en vaan jaksa päivää täynnä ohjelmaa. Loppupäivästä mikään ei enää onnistu ja kaikki kiukuttaa. Ja sitten oon niin väsynyt etten saa unta ja kun saan unen nukun kaksi päivää. Pitäis löytää sama itsekuri kuin nuorempana, kymmenen vuotta sitten, silloin sain eniten aikaan kun laihdutin ihan tosissani. Mulla oli joka päivälle aina tietyt tehtävälistat ja sääntö että ei saa syödä ennen kuin kaikki päivän tehtävät on tehty mahdollisimman hyvin. Eli söin kerran päivässä joskus illalla, mutta olin palautin kyllä kaikki opiskelujutut aina ensimmäisenä hyvissä ajoin ja sain niistä aina hyviä arvosanoja ja tein ryhmätyötkin suurimmaksi osaksi muiden puolesta. Ja olin vielä tosi hoikka, alipainon rajoilla. Tosin ei mennyt tuosta vuottakaan kun alkoi tulla fyysisiä sairauksia toinen toisensa perään, eli ei oikein ehkä ihan samaa syömisjuttua uskaltais kokeilla, mutta jotenkin se sama itsekuri pitäis löytää.

Ja oon muuten käynyt neuropsykologisessa testissä kans vuosia sitten, siinä paljastui tämä masennus, kai siinä olisi näkynyt sitten tuo dissokin jos sellainen ois, tosin en tiedä että oisko sitä pitänyt tarkoituksellisesti etsiä että sen huomais. Multa ei etsitty silloin mitään henkistä sairautta vaan neurologista.
Kaikki järjestyy aina lopulta hyvin huonosti
Julia
Peruskäyttäjä
 
Viestit: 67
Liittynyt: 29 Kesä 2011, 17:34

Re: En saa pidettyä unirytmiä, kun aika menee niin nopeasti

ViestiKirjoittaja jadie » 03 Tammi 2013, 09:08

Julia kirjoitti:
valkosiipi kirjoitti:Terapia ei ole helppoa, koska siellä syitä ei voi miettiä omaehtoisesti keittiöpsykologian avulla.


Aijaa, mä oon tuosta ihan toista mieltä. Ei mun pohdiskelu terapiassa eroa mitenkään pohdiskelusta kotona, samaa keittiöpsykologiaa käytän siellä kun en oo opiskellut psykologiaa enkä siitä juuri mitään tiedä, eikä terapeuttikaan näytä psykologiasta oikein mitään tietävän. Ihan samanlaisia ne sen harvoin sanomat ajatukset on kuin kenen tahansa kaduntallaajan, eli ihan pihalla kaikesta. Sen terapeutin on jotenkin tosi vaikeaa ymmärtää mua, tai se ymmärtää vain mun vitsejä. Eli meidän kemiat ei oikein toimi. Harvoin oon kohdannut ihmisiä joiden ois yhtä vaikea ymmärtää mua kuin tuon terapeutin on, pikkujuttujen selittämiseenkin menee tajuttomasti aikaa kun ei se vaan ymmärrä oikealla tavalla. Ja sitten se vielä unohtaa heti kun sille on jonkun asian saanut selitettyä….niin turhauttavaa. Mulla on yks kaveri jonka kanssa on ollut myös samanlaista , ja en jaksa pitää siihen enää ollenkaan yhteyttä, kun ei kiinnosta jutella sen kanssa kun se ymmärtää kaiken aina väärin, ja kaikkea saa selittää sille tosi pitkään että se tajuaa asian oikein. Tuollainen on oikeasti tosi uuvuttavaa. Terapeutti väitti että kyllä sitä ajan kanssa oppii ymmärtämään, mutta sitä ei oo tapahtunut, vaikka tuet terapiaan loppuu jo maaliskuussa. Se on kyllä ihan uskomatonta miten tuo kommunikonti voi olla eri ihmisten kanssa niin erilaista, mun paras ystävä taas ymmärtää ihan muutamasta sanasta mitä tarkoitan. Olennaisin terapeutin idea kaikkeen on se, että se yrittää syyttää aina kaikesta taukoja, oli ne sitten kaukana tulevia tai jo menneitä, vaikka mua tauot ei häiritse yhtään, nytkin on ollut kiva kun ei tarvitse sinne lähteä. Ja omat asiat oon pohtinut läpi kaikilta kannoilta jo kauan ennen terapiaa, oon aina ollut tosi kova pohtimaan asioita, joten ei se terapia oikein mitään anna, kun se ei anna mitään uutta tietoa ja vihjettä, pitää sillä samalla tiedolla käydä läpi niitä asioita, jotka on jo käynyt sillä tiedolla läpi ajat sitten. (Kyllä mä mun lukion aikaisen ja jälkeisen masennuksen aikoinana selätinkin sillä että mietin itse yksin asioita, en käynyt siis silloin missään hoidossa enkä syönyt lääkkeitä, mutta se ei enää riitä se itsenäinen pohtiminen.) Siksi mä etsin täältä jotain uutta ideaa, kun te varmaan tiedätte aika paljon mielen ongelmista.

Niin ja nuo tehtävälistat mulla on ollut käytössä vuosikaudet, en mä muuten muistais yhtään mitä piti tehdä mihinkin mennessä. Tosin ei mun päivään mahdu kovinkaan paljon ohjelmaa niin kuin ennen, en vaan jaksa päivää täynnä ohjelmaa. Loppupäivästä mikään ei enää onnistu ja kaikki kiukuttaa. Ja sitten oon niin väsynyt etten saa unta ja kun saan unen nukun kaksi päivää. Pitäis löytää sama itsekuri kuin nuorempana, kymmenen vuotta sitten, silloin sain eniten aikaan kun laihdutin ihan tosissani. Mulla oli joka päivälle aina tietyt tehtävälistat ja sääntö että ei saa syödä ennen kuin kaikki päivän tehtävät on tehty mahdollisimman hyvin. Eli söin kerran päivässä joskus illalla, mutta olin palautin kyllä kaikki opiskelujutut aina ensimmäisenä hyvissä ajoin ja sain niistä aina hyviä arvosanoja ja tein ryhmätyötkin suurimmaksi osaksi muiden puolesta. Ja olin vielä tosi hoikka, alipainon rajoilla. Tosin ei mennyt tuosta vuottakaan kun alkoi tulla fyysisiä sairauksia toinen toisensa perään, eli ei oikein ehkä ihan samaa syömisjuttua uskaltais kokeilla, mutta jotenkin se sama itsekuri pitäis löytää.

Ja oon muuten käynyt neuropsykologisessa testissä kans vuosia sitten, siinä paljastui tämä masennus, kai siinä olisi näkynyt sitten tuo dissokin jos sellainen ois, tosin en tiedä että oisko sitä pitänyt tarkoituksellisesti etsiä että sen huomais. Multa ei etsitty silloin mitään henkistä sairautta vaan neurologista.


Mullakaan ei huomattu diss.häiriötä neuropsykan testeissä :) vasta pitkän terapian aikana tuli ilmi, sielläkin vasta n.2v terapian alotuksen jälkeen.
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Joh. 3:16
jadie
Peruskäyttäjä
 
Viestit: 1944
Liittynyt: 15 Tammi 2012, 20:45

Re: En saa pidettyä unirytmiä, kun aika menee niin nopeasti

ViestiKirjoittaja valkosiipi » 03 Tammi 2013, 12:10

Julia kirjoitti: vaikka tuet terapiaan loppuu jo maaliskuussa.

Niin, mitäpä sitä terapeutille maksamaan, jos ei terapeutti kerran mistään mitään ymmärrä...

Jos nettipalstalla saa saman avun kuin terapiassa, on itselle ja yhteiskunnalle melkoisen taloudellista siirtää hoito nettipalstalle.
valkosiipi
Peruskäyttäjä
 
Viestit: 322
Liittynyt: 14 Kesä 2011, 00:41

Re: En saa pidettyä unirytmiä, kun aika menee niin nopeasti

ViestiKirjoittaja Julia » 03 Tammi 2013, 23:06

Niinpä. Oonkin jo tosi monta kertaa toivonut että saan tuon terapian lopetettua, toivottavasti se onnistuu nyt viimein. Siitä ei vaan voi olla ihan varma, sillä voi olla että terapeutti pakottaa jatkamaan, sillä se ei tunnu ymmärtävän sitäkään ettei pysty maksamaan. Tässä tilanteessa on nimittäin oltu aiemminkin. Se jyrää yleensä kaikissa asioissa kylmän viileästi mun yli. Oon halunnut vaihtaa terapeuttia, muuttaa ja vaikka mitä, mutta se vaan jyrää aina yli ja hokee sitä että "mutta terapia jatkuu kaikesta huolimatta" ja että "mä odotan sun tulevan tänne"
Kaikki järjestyy aina lopulta hyvin huonosti
Julia
Peruskäyttäjä
 
Viestit: 67
Liittynyt: 29 Kesä 2011, 17:34

Re: En saa pidettyä unirytmiä, kun aika menee niin nopeasti

ViestiKirjoittaja Julia » 03 Tammi 2013, 23:19

Alkoipa taas vaihteeksi älyttömästi ärsyttää että en aikoinaan saanut vaihdettua tuota terapeuttia, kun se oli niin vaikeaa ja nyt se on myöhäistä kun tuet loppuu. Vähän väliä oon alan aina harmitella sitä että oon hukannut ainoan mahdollisuuteni parantua ja masentaa entistäkin enemmän

Mä huomasin kyllä jo silloin alkuhaastattelussa että meidän kemiat ei toimi, mutta ei ollut varaa käydä muilla haastattelussa, kun tuolla piti käydä kaksi kerta peräjälkeen ja ois pitänyt käydä viisi kertaa jopa, muttei ollut siihenkään varaa niin toisella kerralla sanoin tulevani sille terapiaan, niin ei tarvinut enää uusia haastattelukertoja. Eikä niitä muita vapaita terapeutteja tainnut ollakaan, kun sieltä säätiöstä josta kyselin ei löytynyt ketään muuta kuin tuo ja sitten yksi toisella paikkakunnalla kaukana. Ja ilmeisesti kaikki psykoanalyyttiset terapeutit täällä on tuosta samasta säätiöstä.

Oon halunnut lähes koko ajan vaihtaa terapeutin, jo heti ekana vuonna. Joskus oon jauhanut pelkästään siitä kuukausikaupalla, mutta nykyinen terapeutti ei halua auttaa mua siinä, ja en oo kehdannut sitten soittaa sinne säätiöön ja pyytää jotain muuta auttamaan. Kun silloin kun ekan kerran sinne soitin, niin se jolle soitin joutui perehtymään mun asioihin useammalla puhelukerralla (eli jouduin selittämään sille ongelmani. Tosin en saanut kyllä selitettyä kuin pikkuosan. Pakko-oireetkin jäi selittämättä kun hävetti ne), ja se etsi siltä pohjalta mulle sen terapeutin. Niin tuntui vähän tyhmältä ajatukselta että pitäis perehdyttää joku uusi tuon säätiön terapeutti mun asioihin, jotta se voi etsiä mulle sopivan terapeutin, kun kuitenkin yksi niiden säätiön terapeutti (eli mun nykyinen) tietää jo minusta niin paljon että osais auttaa sen terapeutin etsinnässä. Kuulostais tosi oudolta kun se kuitenkin kysyis vielä että kellä käy nyt terapiassa. Mutta kun ei se nykyinen suostunut auttamaan niin ei sitten. Vaikka oon ollut lähdössäkin ja yrittänyt ilmoittaa siitä kuukautta tai paria etukäteen, niin se vaan sanoo kylmästi että se odottaa mun tulevan sinne sen ja sen päivän jälkeen kun oon sanonut lopettavani. Eli jyrää mun tahdon yli vaan tyynen itsevarmasti, niin kuin ei kuuliskaan. Eikä voinut jättää menemättäkään kun tulee niin kalliiksi.

Epäilen että sillä on itsellä aika vähän potilaita, kun se ei antanut mun myöskään muuttaa, kun ois pitänyt muuttaa opiskelun vuoksi toiselle paikkakunnalle kun sain opiskelupaikan. Unohdin tuon terapeutin vaihtamisen tosiaan viime keväänä, kun ajattelin että muutan kohta niin se terapia jää sitten siihen, mutta se muuttaminenkin näköjään jäi kun terapeutti taivuttelee aina mut olemaan muuttamatta. Mut on aika helppo taivutella, kun itsekään en tykkää siitä paikkakunnasta yhtään jonne oisin muuttamassa eikä mulla oo varaa opiskella. Opiskelualasta kyllä tykkäisin. Tosin terapeutti vetosi aluksi eniten siihen etten oo opiskelukykyinen, ja miten muka kuvittelen jaksavani opiskella, ja jotenkin päädyin siihen että se on oikeassa. Mutta sitten oon ollut muuttamassa syksyn aikana monta kertaa, kun yliopisto-opiskeluthan vois periaatteessa aloittaa milloin vaan, mutta aina se jää. Vaikka oon selittänyt muuttamisesta useita kertoja viikkokausia, tai ekaksi koko kesä- ja elokuun, niin se on joka kerta aina muka yhtä yllättynyt, ja esittää sellaista kuin muka kuulis ekaa kertaa että oon lähdössä, eikä se lopulta sitten suostu siihen että lopettaisin terapian ja lähtisin, on vaan kylmän viileästi sillä asenteella että terapia jatkuu ja toistelee sitä että "mutta terapia jatkuu kaikesta huolimatta". Olin saamassa jopa hyvän kämpän tosi lyhyellä varoitusajalla, oli yks päivä aikaa miettiä ja se oli terapiapäivä, ja jotenkin se terapeutti onnistui puhumaan mut ympäri olemaan ottamatta sitä kämppää vastaan. Mun pitäis kuulemma kulkea junalla 450 km lenkki kahdesti viikossa sen luona terapiassa jos muuttaisin, vaikka ei mulla oo varaa ja siihen yhteen reisusun menis aina kokonainen opiskelupäivä. Se ei vaan ymmärrä että se tekis mun opsieklun mahdottomaksi, ja tulis kauheat lainat sen takia enkä saa niitä ehkä koskaan maksettua. Ja se on sanonut että sitä kaduttaa että se antoi mun mennä sinnne pääsykokeisiin kesällä. (jouduin siirtämään terapia-aikaa kun se oli samana päivänä ja terapeuttia harmittaa että se suostui silloin siihen)

Ja vaikka mä vaikutan tällaiselta aika ilkeältä tyypiltä, niin tosi usein oikeassa elämässä kuitenkin ajattelen ihmisten tunteita, ja usein myös ajattelen terapeutin kohdallakin. Oon ajattellut että en voi olla terapeuttia kohtaan niin ilkeä että lähtisin jos sen kaikki muutkin potilaat lähtee. Tai oon ajatellut en voi liata sen mainetta terapeuttina vaihtamalla sen johonkin toiseen. Nytkin tuntuu tosi ilkeältä kirjoittaa tänne näistä. Silti kirjoitan, ja silti oon puhunut terapeutille ilkeästi vaihtamisesta ja lähtemisestä. En oikein tajua itseäni.

Ainoa mitä oon saanut aikaan noilla terapeutin vaihtopuheilla on se, että se terapeutti inhoaa varmaan mua. Tuon oon päättelyt siitä että sen on tosi vaikea muistaa mun asioita, varmasti juuri siksi koska se ei pidä minusta.
Kaikki järjestyy aina lopulta hyvin huonosti
Julia
Peruskäyttäjä
 
Viestit: 67
Liittynyt: 29 Kesä 2011, 17:34

Re: En saa pidettyä unirytmiä, kun aika menee niin nopeasti

ViestiKirjoittaja pacem » 03 Tammi 2013, 23:57

Mun mielestä tässä on vaan kysymys siitä että kun sulla ei ole mitään kummoisempia ulkoisia juttuja(tuota voisi nyt tarkemmin yrittää selittää mutta en jaksa. Työ, harrastukset ja sellaiset muista ihmisistä riippuvat jutut) niin sitten tälläiset aika merkittävätkin elämänhallintaan liittyvät asiat eivät oikein ole hallinnassa, kuten just tämä tiettyyn aikaan nukkumaan meneminen. Minulla on ihan samoin kuten varmaan monilla muillakin joilla ei ole mitään.

Ei se ole oire mistään tuollaisesta tässä ketjussa mainituista ongelmista vaan ihan olosuhteista johtuva. Tietty ne olosuhteet nyt on vähän syy-seuraus-syy kehässä keskenään ongelmien kanssa.
Minullakin vuorokausrytmi edistää jatkuvasti. Hetkellisesti voin nukkua about järkevään aikaan mutta sitten se menee taas. En ole kyllä koskaan pystynyt yrittämään valvoa kovinkaan pitkään yli ja siten siirtää jotain nukkumaanmenemistä iltaan. Samaten olen monesti myöhssä silloin joskus harvoin kun minulla mitään menemistä minnekään on. Samoin monet aikataululliset asiat vaan jää hoitamatta. Oikeastaan se ei juuri vaikuta merkittävästi mun elämääni, koska sellaista se vaan on. Tietty syö se aika ikävästi itsetuntoa, mutta jos on tarpeeksi pohjalla niin ei sitä vaan voi oikein enää välittää.

Mitä tuohon terapiaan tulee niin kyllä se sinusta on kiinni menetkö sä sinne vai et. Jos se terapeutti yrittää vängätä vastoin sun tahtoasi jotain seuraavaa aikaa niin haistatat vaan niin tylysti sille pitkät kun voit, kerrot ettet ole tulossa ja lähdet. Jos se soittaa, et vastaa. Jos se väittää että sulla on ollut joku sovittu terapiakäynti ja yrittää laskuttaa siitä, niin edelleen annat sen väittää omiaan. Jos olet sanonut että sä et enää sitä touhua jatka niin sun ei tarvitse maksaa mitään etkä sä ole mitenkään velvollinen hänelle mihinkään.
Sinusta se kiinni on, mitä haluat. Jos se on tosiaan joku psykoterapeutti ja maksat siitä sen verran kun niille yleensä maksetaan eikä se edes ymmärrä sinua, niin ei sellaisesta kannata maksaa edes mitään omavastuuosuutta. Voit ehkä yrittää jostain psykiatrian avohoidosta saada hoitajan jonka luona voit käydä ilmaiseksi. Tietty jos et ole sellaisessa jo mukana niin sinne ensin tarvii lähetteen ja ja siinä voi kestää aikaansa. Ei nekään välttämättä sen hyödyllisempiä ole mutta niiden käynneistä et joudu maksamaan.

Mä luulen että siinä kyllä sun terapeuttis on oikeassa että tuskinpa sä olisit siitä kunnossa että sä jaksaisit opiskella.
pacem
Peruskäyttäjä
 
Viestit: 285
Liittynyt: 03 Heinä 2011, 07:06

Re: En saa pidettyä unirytmiä, kun aika menee niin nopeasti

ViestiKirjoittaja tyhjätasku » 11 Tammi 2013, 17:40

En osaa neuvoa tässä asiassa muita, kun en osaa neuvoa itseänikään. Juuri tällä hetkellä yö ja päivä ovat jotenkin vaihtaneet paikkaa. Menin eilen illalla nukkumaan tänä aamuna kahdeksalta. Ellei joku ymmärtänyt sekavaa lausetta, se tarkoittaa sitä, että en nukkunut yöllä lainkaan enkä siis mennyt eilen illalla nukkumaan vaan vasta tänä aamuna kahdeksalta. Heräsin joskus yhden jälkeen päivällä. Eli "yöuni" oli aamupäivällä.

Olen huomannut, että kun tekee jotain asiaa intensiivisesti, asia pyörii mielessä silloin kun yrittää nukkua. Erilaiset projektit kaatuvat usein tähän asiaan. Ensiksi tekee innolla jotain asiaa (siivousta, korjausta, rakentamista tms.). Sen jälkeen menevät yöunet. Päivällä on väsynyt, eikä jaksa enää tehdä mitään. Homma lässähtää, ja koko asia alkaa tuntua masentavalta. Mielen valtaa ajatus että "ei tästä mitään tule". Yli-innostus on tehokas projektien tappaja. Pitäisi vain tehdä, eikä ajatella. Jos työ vaatii suunnittelua (esimerkiksi jokin rakennus- tai korjaushomma) sitä tulee väkisin ajateltua myös silloin, kun sitä ei tee. Ja asia pyörii mielessä nukahtamishetkellä - josta ei silloin tule nukahtamishetkeä vaan sängyssä valvomisen aloitushetki.
tyhjätasku
Peruskäyttäjä
 
Viestit: 35
Liittynyt: 21 Kesä 2011, 01:07

Re: En saa pidettyä unirytmiä, kun aika menee niin nopeasti

ViestiKirjoittaja Trisse » 11 Tammi 2013, 20:03

Sama täällä. Viimeksi nukuin klo 01.30-14.30
When she was good,
She was very good indeed,
But when she was bad she was horrid.
Avatar
Trisse
Hopeajäsen
 
Viestit: 2590
Liittynyt: 23 Touko 2011, 21:31

Re: En saa pidettyä unirytmiä, kun aika menee niin nopeasti

ViestiKirjoittaja pacem » 12 Tammi 2013, 05:28

Mulla myös rikkoo ihan hölmöön aikaan nukutut "iltapäiväunet". Tämä päivä ja yö on hyvä esimerkki. Herään joskus päivällä, usein silloin kun on jo hieman hämärää eli vaikka 2 -5 aikaan päivällä. Jossain vaiheessa iltaa kuitenkin saatan nukahtaa tunniksi ja pariksi, kunnes sitten herään täysin virkeänä lähellä kahtatoista enko voi mitenkään kuvitella pitkään aikaan yrittää mennä nukkumaankaan. Vasta joskus aamulla pääsen menemään nukkumaan kun olen tarpeeksi puuhastellut kaikkea, eli lähinnä surffaillut netissä, ja olen tarpeeksi väsynyt ja siitä se sitten taas menee samalla lailla kuin edellinenkin vuorokausi.

En yleensä tarkoita nukkua tuollaisia nokosia mutta tyypillisesti käyn illalla kaupassa, koskas muuten, ja sen jälkeen saatan syödä jotain hieman ja sitten menen hetkeksi lepäämään ja nukahdan siihen.
pacem
Peruskäyttäjä
 
Viestit: 285
Liittynyt: 03 Heinä 2011, 07:06

Seuraava

Paluu Yleistä asiaa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Lette ja 1 vierailijaa